Differences in daycare between Finland and Netherlands

This is based on only my own personal experience, so you shouldn't take everything I say for a fact. My host's collague asked me to come tell her class about the differences between our countries, so here I am now writing this :)

Differences in daycare between Netherlands and Finland

Children's ages

In Netherlands, children go to school much earlier than in Finland. In Finland, children go to pre-school at age of 6 years old and to school at 7 years old. Here in Netherlands, children go to school when they are 4 years old. This is one of the biggest differences I have found. I don't know about the school in here, so I don't know how the difference actually shows, or does it. Also, in Netherlands children start the daycare much earlier, but more about that in the next chapter.

Maternal leave & starting in a daycare centre

In Finland we have Kela (social insurance institution of Finland). In their website they tell about maternity leave:

You can take a maternity leave 30-50 working days or about 5-8 weeks before your expected due date. The maternity allowance is paid for 105 working days, i.e., for about 4 months.

In Netherlands the time is 16 weeks total so the maternity leave ends when the baby is about 10 weeks old.. So the maternity leave in Netherlands is much less than in Finland.

What about fathers then? Kela says this:

Paternity allowance during the paternity leave

Fathers can take paternity leave after the birth of their child. The paternity leave can last up to 54 working days or about 9 weeks. During this period, both parents can stay at home at the same time for up to 18 working days.

In Netherlands, father can stay at home for two days. So there is one huge difference.

You might think this is it, right? Nope! In Finland we have two more things after maternity/paternity leave. There is parental leave and child care leave.

And again taken from Kela's website:

Parental leave

The parental leave begins after the maternity leave. The child will be about 3 months old at this time. Parents can agree between themselves how to use the parental leave entitlement. During the parental leave, Kela pays parental allowance for 158 working days (a little over half a year).

and

Child care leave

Your child will be about 9 months old when your parental leave ends. After that, either parent can stay at home on an unpaid child care leave until your child is 3 years old. The child care leave is granted by the employer. A partial or part-time child care leave is possible as well.

 and even though child care leave is unpaid, Kela still helps you with that:

Claim child care allowances

If your child does not attend day care arranged by the municipality, you can get financial assistance from Kela depending on your child care arrangements. .

and there are three different options for that:

Child home care allowance

If a father or mother takes care of a child under 3 years old at home, the parent can claim child home care allowance. The caregiver can also be someone else, such as a grandparent or a private day care provider.

Private day care allowance

Private day care allowance can be granted to families with a child under school age who is looked after by a private day care provider or by a caregiver the family have hired.

Flexible care allowance

The mother or father of a child under 3 years of age can get a flexible care allowance from Kela if he or she works no more than 30 hours per week on average.

So in Finland, child might be already 3 years old before even going to daycare. And if there's more than one child in the family, the first place child goes after home might be the pre-school. For example I was never in daycare centre, because I had younger siblings and my mom stayed at home with us. So I find this probably the most huge difference comparing the differences between Finland and Netherlands.

The youngest child in daycare I've ever seen, has been 9 months old. Here it's usual to have 3 months old babies in a daycare, which was very different for me.

Staff

I'm not completely sure about how many children there can be per one adult in daycare in Netherlands, but I'm going to tell how it is in Finland.

In a group of children ages 0-3 years old, there can be 4 full-time children per one employee. In one group there can be only the amount of children, that three employees can have, so a basic group of this age is 12 children and 3 employees.

In ages 3-5 years old, there can be 7 children per one employee and also maximum of three times that, so 21 children of full-time care.

There can be smaller groups and there can be bigger groups. Bigger groups can only be, if at least some of the children are not there everyday or otherwise not full hours. There's also rules about children with special needs etc.

In one group there's usually working one kindergarten teacher and two practical nurses or for example children’s instructors. Many daycare centres however prefer practical nurses, because of their education. The reason is found in the next chapter:

Giving medicine to the children

I've learned that here in Netherlands you can give paracetamol for the children if they're ill. In Finland employees can only give medicine which is prescripted by a doctor. The employee also needs to have education for giving medicine. For example, the teacher of the group can't give medicine, because their education - even though it is a higher than practical nurses education - doesn't include medical education. So un-educated employees can't give any medicine, not even drops for eye infection or anything. . Giving any medicine, there's always some paper work and you have to write down everything etc. So in Finland rules are more strict about this.

Eating, sleeping, playing...

In eating there are some differences. And I've understood that also in Netherland there can be huge differences between different daycare centres. In Finland I haven't really seen differences between daycare centres, but on the other hand Í have only experience from one town and they all have the food from the same kitchen... And the same food also goes to schools for example. And it's quite usual in Finland, that the daycare centres have the same food that in schools. I googled and found some pictures of the school food:

Small children probably won't eat so much, but as you can see from the pictures, there is warm food, salad, milk and bread. In the daycare centre I worked here in Netherlands, there's only the warm food and water, and the water is given before the lunch. In Finland children usually get everything at the same time.
For breakfast in Finland there's usually porridge and bread, here the breakfast is fruits.

Other difference that I've found, is going out. In Finland the children go out twice a day, usually even if it's raining. I've heard that here the children are supposed to go out once a day, but at least what I've seen, that doesn't really happen every day.

Other things I find pretty similar. Of course there's much more differences, but I think the rest depends on the daycare centre and not really the country.

The law

I don't really know about the law or things like that here in Netherlands, but in Finland we have a law about early childhood education. We also have a National curriculum guidlines on early childhood education and care in Finland. This document tells what needs to be in a municipal plan for early childhood education and care, which tells what has to be in a daycare's own plan. We also have plan for each child, where we put their personal goals and stuff like that. Someone could write a lot about all of this, but I won't do that now. I am just telling that in Finland we have these kind of documents that guides the ways we practice daycare in Finland.

Lasten kanssa touhuilua

Joka paiva olen touhuillut lasten kanssa enemman tai vahemman. Valilla hakeudun itse lasten luokse ja kyselen leikeista ja ehka osallistun niihin itse. Valilla huomaan, ettei seurani ole tarpeellista vaan leikit sujuvat paremmin ilman minua,jolloin siirryn muualle. Joskus taas rakentelemme yhdessa tai yhteisen kielen loytyessa vain juttelemme. Todella usein myos katselemme ikkunasta ulos ja katselemme ohi menevia autoja, busseja ja polkupyoria.
Hakeudun lasten luokse itse erityisesti silloin, jos leikki tuntuu levottomalta. Ensimmaiselta viikolta muistan esimerkiksi tilanteen, jossa lapset leikkivat jattilegoilla (en tieda niiden virallista nimea) ja se vaikutti melko levottomalta touhulta silla hetkella. Menin itse mukaan ja lopulta rakentelimme yhdessa korkeita torneja tai pitkia muureja. Levottomasta leikista tulikin siis yhteistyon harjoittelua, kaikki leikissa olevat lapset osallistuivat omalla kohdallaan jotenkin. Joko rakentelemalla, tai hakemalla lisaa palikoita ja ojentamalla niita minulle.

Jattilegoilla rakentelua

Valilla istahdan vain johonkin lattialle ja odotan, etta lapset hakeutuvat minun luokseni. Etenkin talloin lapset monesti tuovat jonkun kirjan minulle. Jos se on englanniksi, luen sen. Jos se on hollanniksi, katselemme yhdessa kuvia ja juttelemme niista. Joskus joku lapsi saattaa tulla vain syliini istumaan ja sitten saatamme vaikka vahan hassutella. Todella usein jos yksi lapsi tekee kanssani jotain, moni muu ilmestyy myos.
Yhtena paivana lapsi toi minulle pallon. Istuimme lattialle ja vierittelimme sita toisillemme. Sitten tuli toinen lapsi, jolloin teimme sita kolmistaan. Lapsia tullessa lisaa, asettelin lapset piiriin ja sanoin aina kenelle taytyy seuraavaksi vierittaa. Lopulta koko ryhman lapset olivat toiminnassa mukana. Osa kuitenkin kyllastyi nopeasti ja annoin heidan jatkaa leikkejaan. Oli mahtava huomata miten niinkin yksinkertainen asia, kuin pallo voi aiheuttaa niin paljon kiinnostusta ja iloa!
Muiden kyllastyessa jatkoin viela kahden lapsen kanssa leikkimista. Toinen kavi valilla touhuamassa muuta, mutta toinen oli jatkuvasti leikissa mukana. Valilla esimerkiksi teeskentelin etten tieda missa pallo on ja katselin ihmeissani ymparille. Lapsi hoksasi taman heti, ja teki itse samoin ja nauroimme kovasti. Taman lapsen kanssa meilla ei ole yhteista kielta, mutta tulemme loistavasti toimeen. Halailemme paljon ja juuri elekielella leikit onnistuvat loistavasti. Jossain vaiheessa keksin, etta minullahan on huppari. Laitoin pallon huppuuni ja teeskentelin taas etten tieda missa pallo on. Tama aiheutti molemmissa lapsissa niin paljon naurua, etta nauroin itsekin koko sydamestani! Tata leikkia jatkoimme kunnes oli aika rauhoittua. Juuri tallaisilla pienilla asioilla voi saada valtavan paljon hyvia asioita aikaan ja hyvan kontaktin lapsiin, eika tosiaan edes sita yhteista kielta tarvita. Juuri nama hetket ovat niita hetkia kun voi todella sanoa nauttivansa tyostaan!

Vaikka pidan lasten kanssa touhuamisesta, koen myos tarkeaksi valilla seurata tilanteita sivusta osallistumasta itse laisinkaan. Yhtena paivana seurasin lasten leikkeja, jokaisella oli jotain tekemista. Erityisesti yksi leikki kiinnitti huomioni. Se toisti koko ajan samaa kaavaa, mutta lapset eivat kyllastyneet siihen. Leikissa oli tytto ja poika, ja heilla oli vauva (nukke). Yksi tytto toimi leikissa tiikerina, joka jahtasi vauvaa. Tytto ja poika, oletettavasti nukkevauvan vanhemmat, suojelivat vauvaa. He juoksivat karkuun, valilla laittoivat vauvan johonkin piiloon. Umpikujan tullessa tiikeri lahestyi, mutta odotti kuitenkin aina etta lapset paasivat vauvoineen pakoon, eika siis todella yrittanyt saada vauvaa. Tama leikki jatkui yllattavan kauan ja kaikki tuntuivat olevan tyytyvaisia rooleihinsa. Valilla huomasin muiden lasten osallistuvan leikkiin myos, esimerkiksi juoksemalla pakoon ja kauhistelemalla tiikeria. Itsekin valilla totesin miten hurjalta tiikeri nayttikaan! Koitin vahan kysella, etta onkohan kyseessa kiltti tiikeri (en ollut viel varma oliko tiikeri itse tyytyvainen "pahan" rooliinsa). Naita leikkeja seuratessani yksi tyontekijoista tuli sanomaan, etta nyt voisin pitaa jonkun toimintahetken. En raaskinut keskeyttaa lasten leikkeja, koska kerrankin kaikilla tuntui sujuvan niin hyvin, joten selitin tilanteen tyontekijalle, etta pitaisin mielummin hetken joskus myohemmin, koska nyt lapsilla on todella hyvat leikit kesken. En siis tieda ymmartavatko muut tyontekijat aina sita, etta tarkoituksella seuraan lasten leikkeja kauempaa, vai nakevatko he sen jonkinlaisena laiskotteluna. Olen koittanut asiaa vahan selittaakin, mutten ole varma miten se on onnistunut..

Ennalta suunniteltuja, ohjattuja tuokioita olen pitanyt havettavan vahan.. Aionkin nyt ensi viikolla, eli viimeisella viikolla tehda enemman kaikkea. Tahan mennessa olen kuitenkin lukenut esimerkiksi kirjaa piirissa ja valilla olemme tehneet esim. palapeleja lasten kanssa. Moni lapsi tarvitsee siina viela ohjausta, erityisesti palapelia vaihtaessa toiseen. Tallaiset tilanteet ovat useimmiten olleet hyvin spontaaneja, joten kunniaa suunnittelusta en voi ottaa. Piiriajan olen kokenut hyvin haasteelliseksi juurikin kielimuurin takia. Monet lapset, kuten yleensa 2-3v lapset,ovat hyvin vilkkaita ja keskittymiskyky ei ole parhain. Minun on siis hyvn vaikea saada kaikkia lapsia keskittymaan oikeastaan mihinkaan. Jos luen samalla kirjaa, minun on vaikea ohjata lapsia, koska sanallinen ohjaus ei onnistu kielimuurista johtuen. Toki teen paljon siten, etta kutsun lasta nimella ja hanen katsoessa naytan elekielella mita pitaisi tehda tai mita ei pitaisi tehda, mutta monet lapset myos kieltaytyvat tottelemasta minua. Tahan olisin siis monesti kaivannu muiden tyontekijoiden apua ja olensita valilla pyytanytkin. Itsestani olen siis oppinut ainakin sen verran, etta spontaanit tilanteet ovat minulle helpompia kuin suunnitellut.

Kirjan lukua piirissa (vaikkeivat lapset piirissa olekaan...)

Paivakoti ymparistona

Jo pelkastaan rakennuksena paivakoti on hieno. Se on paikallisen arkkitehdin, Hendrik Jessen 1900-luvun alussa suunnittelema talo. Tutustuessamme taloon ensimmaisena paivana, meille kerrottiin etta talo on aikoinaan ollut esittelya varten, minka takia esim. kaikki ikkunat ovat huoneissa erilaiset. Asiakkaat voivat aikoinaan siis valita, etta minkalaiset haluaisi sitten omaan taloonsa.

Taloa on tietenkin remontoitu, mutta siina on pyritty sailyttamaan alkuperainen design, muokaten sita vain ihanteellisemmaksi lapsille. Puutarhakin purettiin ja rakennettiin uusi tilalle.

Vapaasti suomennettuna Teddy Kidsin sivuilta talosta loytyy:

- 6 kauniisti sisustettua huonetta
- kirjasto taynna lasten kirjoja
- hissi joka pysahtyy joka kerroksessa
- alkuperaisia ovia ja koristuksia pehmeilla vareilla, jotka saavat rakennuksen tuntumaan lampimalta ja toivottavan tervetulleeksi

1000m2 pihalla:

- kilparata pienille ajajille
- labyrintti
- puuparatiisi, joka antaa suojaa auringonvalolta
- leikkikentta pikkuisille

Ulkoapain kuin pieni linna

Kuvia takapihalta

Takapihan kilparata

Sisalta olen ottanut jonkin verran kuvia, mutta varmasti paljon loytyisi viela kuvattavaa. Tassa kuitenkin joitain kuvia;

Eteinen/toisen ryhman ruokailutila

Samasta tilasta kuin yllaoleva kuva, eli "eteisesta". Pianoa kaytetaan musiikkihetkissa kerran viikossa.

Pienempien ryhman ruokatilasta

Ylemman kerroksen eteinen

Rakennuksesta loytyy myos jyrkkia portaita!

Toisen ryhman tiloja

Askartelutarvikkeita

(pahoittelut screenshotista, muuten en saanut kuvaa koneelle)

Kuten kuvista nakyy, paivakodista loytyy paljon varia ja ainakin omasta mielestani se on hyvin viihtyisa. Mielestani alkuperaista ilmetta on kunnioitettu ja se nakyy, mutta ymparisto on silti lapsille sopiva.

Tassa kuvia meidan ryhmamme tiloista:

Laatikot lasten vaatteille ja esim. unileluille

Panoraama ruokailutilasta, josta loytyy myos leikkitilaa lisaa oikealta

Vuoden teemat

Yksi asia mista olen pitanyt paljon meidan ryhmamme tiloissa, on hoitopoyta. Se ei paassyt kuvaan mukaan, mutta lasten laatikot ovat siis hoitopoydan vieressa. Lapset paasevat hoitopoydalle nostamisen sijasta myos portaita pitkin, jotka saa vedettya kaapista esiin. Hoitopoydan korkeutta pystyy myos saatamaan, joten kaikki tama mahdollistaa ergonomisen tyoskentelyn.

Tilat on myos suunniteltu jarkevasti. Alin kuva on samasta tilasta kuin missa hoitopoytakin sijaitsee, eli pystyy seuraamaan lasten leikkeja samalla kun vaihtaa vaippoja. Panoraamakuvasta nakyy ruokapoyta, jonka aaressa voi myos tehda askarteluja tai vaikka palapeleja. Samasta tilasta loytyy myos jonkinlaisella aidalla rajattu tila, jossa voi myos leikkia. Siella en ole juuri nahnyt lasten leikkivan, mutta tilat kuitenkin mahdollistavat esim pienryhmatoiminnan.

Sinterklaas-askateluja

Koska kuukauden teemana on Sinterklaas, ovat oikeastaan kaikki askartelut liittyneet jollain tapaa siihen. Ensimmaisia askarteluita olivat Sinterklaasin paahineet ja sen jalkeen laivat (jolla Sinterklaas purhjehtii Espanjasta Hollantiin)

Lapset varittamassa paan ymparille tulevaa kartonkia paahinetta varten

Heti ensimmaisena paivana paasin ohjaamaan lasten askartelua. Sain ohjeet muilta tyontekijoilta ja toimin niiden mukaan. Aluksi tietenkin jannitti, koska tiesin etteivat kaikki lapset ymmarra englantia, eika meilla nain ole yhteista kielta. Siita ei kuitenkaan muodostunut ongelmaa, lapset ymmarsivat elekielta taydellisesti ja askartelut saatiin hoidettua.

Valmiita Sinterklaasin paahineita. Lapset osallistuivat vain keltaisen kartongin varittamiseen.

Laivan askarteleminen oli mielestani mukavaa. Valilla otin vain yhden lapsen kerrallaan, valilla useamman. Mina liimasin mustan ja keltaisen osan (laivan yla- ja alaosat) yhteen ja asettelin erivarisia nelioita ja ympyroita lasten valittavaksi. Paatin hyodyntaa tilanteen ja toistin paljon muotoja (square, circle) ja lisaksi laskemista (nelja neliota ylos, nelja ympyraa alas) seka tietenkin vareja. Kielimuurista johtuen esimerkiksi nelioiden tai ympyroiden maara saattoi olla vaikea hahmottaa, seka se mihin ne kuuluu laittaa. Siitakin kuitenkin selvittiin ja suurin osa lapsista tykkasi selvasti tasta askartelusta! Itse toiminnan toteutimme siten, etta lapsi valitsi varin, mina laitoin liimaa toiselle puolelle ja lapsi laittoi kuvion mihin halusi. Mina ohjasin sen verran, etta ympyrat mustalle ja neliot keltaiselle. Lopuksi jokaisen omaan laivaan laitettiin lapsesta otettu Swarte Piet-kuva.

Lasten ohjaamista askartelussa

Valokuvaa vaille valmiita laivoja

Muita askarteluja Sinterklaasiin liittyen ovat oleet mm. kenka (hollantilaisilla lapsilla on tapana laittaa porkkana kenkaan Sinterklaasin hevoselle ja saada vastineeksi lahja) seka sakki johon liimattiin kuvia leluista, joita toivoisi Sinterklaasilta. Naista laitan kuvia myohemmin kun saan otettua :)

Sakkeja, joihin lapset liimasivat kuvia lahjatoiveistaan Sinterklaasille

Hollantilaisilla lapsilla on tapana laittaa porkkana kenkaan Sinterklaasin hevoselle ja saada vastineeksi lahja. Ensin lapset maalasivat kartongin, josta aikuinen sitten leikkasi ja taitteli valmiin kengan. Taittelu ei muuten ollut mikaan helpoin juttu!

Tyttojen ja poikien kengat

Sinterklaas & Zwarte Piet

Tata kirjoittaessani olen kipeana, joten keskittymiskyky ei ole parhaimmillaan. Siita syysta toimin tokerosti ja lainaan suoraan Wikipediasta mita aiheesta kirjoitetaan pieneksi avaukseksi, ennen kuin alan tuottamaan omaa tekstia:

Nimi Sinterklaas on hollantilainen mukaelma Pyhän Nikolauksen (Sint Nikolaas) nimestä. Hollantilaiset merimiehet toivat alkujaan mukanaan tiedon pyhän Nikolauksen jaloista teoista. Kun sitten 1400-luvulla Alankomaista tuli Espanjaan kuuluva alue, Nikolaus alkoi purjehtia sieltä käsin alusmaittensa alamaisia tervehtimään. Myöhemmin hänen nimensä muuntui muotoon Sinterklaas.
Hänen mukanaan kulki usein Zwarte Piet eli Musta Pekka, joka sulki tuhmat lapset säkkiin ja vei mukanaan Espanjaan. Tällä "uskomuksella" on juurensa keskiajan orjakulttuurissa, jolloin ainoat tummaihoiset olivat Espanjassa asuvia maurilaisorjia. Nikolaus taas oli parrakas pyhimys, jolla oli päällään papinkaapu ja joka ratsasti valkoisella hevosella. Aikoinaan hollantilaiset lapset jättivät puukenkäänsä Sinterklaasin hevoselle heinää, porkkanaa ja sokeripaloja. Zwarte Pietin tyhjennettyä kengät Sinterklaas täytti ne lahjoilla: kilteille lapsille lahjoja, tuhmille vitsakimppu.
Nykyisin piispanasuinen Sinterklaas purjehtii Espanjasta höyrylaivalla Alankomaihin marraskuun puolivälissä, eri vuosina eri kaupunkiin, jossa hänet otetaan juhlallisesti vastaan. Marraskuun lopulla ja joulukuun alussa Sinterklaas ja Zwarte Piet kiertävät Hollantia, kuten Suomessa tontut, seuraamassa lasten käytöstä.
Hollannissa lahjat jaetaan illalla 5. joulukuuta, Pyhän Nikolauksen muistopäivän aattona. Jouluaatto on tavallinen työpäivä ja joulupäivä kirkollinen juhlapäivä.

Lahes jokainen taalla kohtaamani henkilo on kertonut minulle Sinterklaasista ja Zwarte Pietista ja siita miten se jakaa tana paivana mielipiteita. Osa kokee sen olevan perinne, joka ei loukkaa ketaan. Osa taas kokee sen olevan hyvin rasistista ja loukkaavaa johtuen Zwarte Pietin mustasta ihonvarista ja sen orjuuteen liittyvasta historiasta.
Olen kuullut taman asian ja sen aiheuttamien erimielisyyksien aiheuttavan jopa vakivaltaisuuksia ja kuulin etta jotkut esimerkiksi haukkuvat ja pilkkaavat tummaihoisia ihmisia asiaan liittyen. Paivakodissa perinteesta pyritaan pitamaan kiinni, kuitenkin mahdollisuuksien mukaan loukkaamatta ketaan. Siksi esim ikkunamaalauksena meidan ryhmassamme on yksi musta Piet ja yksi Piet, jonka kasvoissa on eri vareja. Lapsista kuitenkin otettiin aiheeseen sopivat kuvat, joissa varina kasvoissa oli musta.

Kuvassa lasten askartelemia Sinterklaasin paahineita joiden takana ikkunassa Swarte Piet

Piet, jonka kasvot ei olekaan mustat, vaan siita loytyy eri vareja

Itse koen joutuneeni opiskelijana osittain haastavaan tilanteeseen, koska ymmarran todella hyvin miksi monet kokevat tallaisen toiminnan loukkaavana ja jopa rasistisena. Toisaalta ymmarran myos sen, etta perinteet ovat tarkeita ja niista halutaan pitaa kiinni. Olenkin siis paattanyt etta opin tasta kulttuurista, seuraan sita vieresta ja kunnioitan sita, osallistumatta sen suuremmin kuitenkaan itse. Esimerkiksi kieltaydyin pukeutumasta Zwarte Pietiksi itse, mutta tietenkin ohjaan lasten aiheeseen liittyvia askarteluita ja kunnioitan juhlaa muuten.

Ruoka paivakodissa

Yksi suurimpia eroavaisuuksia Hollannin ja Suomen valilla paivakodissa on mielestani ollut ruoka. Ensimmainen kohtaamiseni Hollantilaisen paivakotiruuan kanssa oli lounas ensimmaisena tyopaivana. Lapsille annettiin ensin muovimukit, joissa oli vahan vetta. Kun se oli juotu, kupit kerattiin pois ja tilalle annettiin lammin ruoka. Tama tuntui suomalaistytosta todella kummalliselta, kun oli tottunut etta ruoan kanssa saa juotavaa ja myos jalkeen, eika pelkastaan ennen. Ruoan pitaa siis antaa jaahtya varmasti tarpeeksi, koska itsestani tuntuisi hurjalta jos lapsi polttaisi suunsa, enka voisi antaa juotavaa helpottaakseni oloa, koska mukit on jo keratty pois. Tama on siis erilaista Suomeen verratuna. Toinen asia mista yllatyin, oli se, etta lapset oikeasti soivat valittamatta! Suomessa annetaan lammin ruoka ja salaatti ja leipa ja maito.. Ja silti monet lapset eivat haluaisi syoda mitaan. Taalla lapset soivat hyvalla ruokahalulla ruokaa, jonka ulkonako erosi suomalaisesta ruuasta melko paljon. Ensin mietin kuinkahan terveellista se mahtaa olla, kun ei ollut erillista salaattia, mutta olen huomannut,etta jokaisesta ruuasta loytyy kasviksia. Kypsennetyt kasvikset eivat taas kaikkiin suomalaislapseen uppoa. Tama on toki vain yksi paivakoti Hollannissa, eika kuulemma laheskaan kaikissa paikoissa tarjota edes lamminta lounasta, joten taman perusteella ei kannata liian voimakkaita mielipiteita ruveta muodostamaan :)

Tyypillinen paivakodin lounas jaahtymassa.
(Kuva vahan hassusti pain, en osaa talla koneella kaantaa..)

Ruoka saapuu tallaisissa paketeissa paivakodille. Kyseisessa laatikossa on kymmenen annosta ruokaa.

Aamupalla tarjotaan hedelmia, jotka joku ryhman tyontekija pilkkoo kulhoon. Tassakin lapsille ensin annetaan mukeissa vetta, ja kun muki on tyhja, taytetaan se kulhosta otetuilla hedelmilla. Mielestani on kiva etta tiskia saastetaan tarjoamalla hedelmat samasta mukista kuin vesi.

Aamupalahedelmat

Valipalaksi iltapaivalla on usein esim. maustekakun tyyppista makeahkoa leipaa, jonka paalle saatetaan laittaa myos voita. Muita vaihtoehtoja on esimerkiksi riisikakut tai leipa juuston/leikkeleen kanssa.

"Maustekakku/leipa"

Leipatikkuja. Naita tuntuu olevan keittiossa aina ja niita voi hakea esim ruuan/valipalan jalkiruoaksi

Pepernoten. Kasittaakseni tyypillinen hollantilainen herkku erityisesti Sinterklaasin aikaan

Leiden

Vaikka asuin Leidenissa vain yhden yon, on se kuitenkin tullut pikkuhiljaa tutummaksi, koska tyopaikkani sijaitsee edelleen siella. Alhaalla kuvia siita osasta Leidenia, missa minun ensin oli tarkoitus asua.

Nakyma huoneeni ikkunasta Leidenista. Ei nayta talvelta!

Ihanan syksyista

Vetta loytyy kanavien muodossa ihan joka paikasta, missa olen tahan asti ollut. Tykkaan!

Leidenissa eniten nahtavaa on mielestani ollut shoppailukadulla, shopping street. Siella on kauppoja laidasta laitaan, osa suomalaisillekin tuttuja. Myos ruokapaikkoja ja kahviloita loytyy paljon. Se on siis piiiiitka katu, joka on taynna erilaisia ja erikokoisia liikkeita. En ole tainnutkaan siita viela ottaa kuvaa, joten taytynee sellainen kayda nappaamassa joku paiva :)