Ensimmainen viikko

Nyt vasta esimmaista kertaa sain koneen kayttooni, ja tietenkaan tassa ei ole aakkostemme viimeisia kirjaimia, joten muokkailen sitten myohemmin...

Kaikki meni niiiiiiin hyvin!

Alku sujui ongelmitta. Lentokentalta selvisimme koneeseen ja koneesta lentokentalle ja vielapa matkalaukutkin loytyi Shcipholin kentalta helposti seuraamalla muita matkustajia. Kavimme Emman kanssa syomassa ja etsimme paikan josta pystyimme ostamaan kortit, joilla paasee matkustamaan julkisilla. Loysimme melko helposti junan Leideniin ja otimme sen. Meille kerrottiin etta julkisissa pitaa check in ja check out, mutta jalkimmainen osoittautui haasteeksi, koska emme ensin ymmartaneet, etta ulos mennessa piti valayttaa korttia vasta rakennuksesta poistuttaessa, eika junasta poistuttaessa. Lopulta tamakin meille selvisi ja loysimme hostimme Moniquen helposti.

Monique ajoi autolla siten, etta naimme missa tyopaikkamme sijaitsee ja vahan kaupunkia muutenkin. Hanen luonaan joimme kupit teeta ja menimme huoneisiimme hetkeksi rentoutumaan ennen kauppaostosten tekemista.

Kuva huoneestani Leidenissa

Kunnes...

Tahan asti kaikki oli siis sujunut hyvin, Leiden osoittautui tosi kauniiksi paikaksi ja uskoin, etta tulen viihtymaan hyvin. Ensimmainen mutta tuli kuitenkin jo ensimmaisena iltana, kun minulla alkoi olemaan hengitysoireita. Ajattelin etta se menee kylla ohi, mutta yolla oireet olivat jo niin pahat etta ne pitivat hereilla. Olin allerginen Moniquen kissalle! Lopulta jouduin hengittelemaan paa ulkona ikkunasta etta sai vahan hengitettya paremmin, ja tuntien valvomisen jalkeen nukuin loppuyon paa ikkunan vieressa ikkuna auki..
Aamulla kerroin Moniquelle ja han ihanasti heti rupesi etsimaan minulle vaihtoehtoista majoitusta. Sellainen loytyikin lopulta hanen kollegansa luota, mutta aluksi vain viikoksi. Sielta loysin itseni jo sunnuntai-iltana, jalleen vieraasta kaupungista, vieraan ihmisen luota. Tyomatkakin piteni.

Uusi hostini osoittautui kuitenkin mukavaksi ja tunne oli molemminpuolinen, kun jo parin paivan paasta han sanoi etta voin asua hanen luonaan koko jakson ajan. Han vain halusi ensin varmistua millainen ihminen olen ja miten hyvin tulemme keskenamme juttuun.

Ja sitten se tyo!

Eli ensimmaisena paivana saimme Emman kanssa valita, kumpi menee pienempien ryhmaan ja kumpi vahan isompien. Emma halusi menna pienemmille, joten menin isompien ryhmaan. Ensimmainen paiva meni ihan hyvin, lahinna tutustuen lapsiin ja paivakodin toimintaan seka muihin tyontekijoihin. Pari lapsista puhui hyvaa englantia, osa ymmarsi jonkun verran ja osa taas ei oikeastaan lainkaan. Kielimuureja siis loytyi, mutte ne eivat osoittautuneet juurikaan haasteeksi. Ensimmaisesta paivasta jai hyva fiilis.

Myohemmin viikolla tein lasten kanssa paljon askarteluja ja leikin heidan kanssaan. Muutaman paivan paasta paasin myos vaihtamaan vaippoja, mika piti siis ensin varmistaa johdolta,etta onko se ookoo kun olen opiskelijan roolissa. Myos kirjoja luin paljon, myos lapsille joiden kanssa meilla ei ollut yhteista kielta. Juttelin paljon tyontekijoiden kanssa eroista Suomen ja Hollannin valilla, niista kirjoitan enemman toisissa postauksissa.

Tassa paallimmaisia fiiliksia ensimmaisesta viikosta, vaikka nyt ollaan jo toisen viikon puolessa valissa tai oikeastaan loppupuolella... Jatkoa on kylla luvassa! Samoin kuvia lisailen tanne vahan myohemmin kun vaan ensin saan puhelimen tekemaan yhteistyota kanssani...