Sinterklaas-askateluja

Koska kuukauden teemana on Sinterklaas, ovat oikeastaan kaikki askartelut liittyneet jollain tapaa siihen. Ensimmaisia askarteluita olivat Sinterklaasin paahineet ja sen jalkeen laivat (jolla Sinterklaas purhjehtii Espanjasta Hollantiin)

Lapset varittamassa paan ymparille tulevaa kartonkia paahinetta varten

Heti ensimmaisena paivana paasin ohjaamaan lasten askartelua. Sain ohjeet muilta tyontekijoilta ja toimin niiden mukaan. Aluksi tietenkin jannitti, koska tiesin etteivat kaikki lapset ymmarra englantia, eika meilla nain ole yhteista kielta. Siita ei kuitenkaan muodostunut ongelmaa, lapset ymmarsivat elekielta taydellisesti ja askartelut saatiin hoidettua.

Valmiita Sinterklaasin paahineita. Lapset osallistuivat vain keltaisen kartongin varittamiseen.

Laivan askarteleminen oli mielestani mukavaa. Valilla otin vain yhden lapsen kerrallaan, valilla useamman. Mina liimasin mustan ja keltaisen osan (laivan yla- ja alaosat) yhteen ja asettelin erivarisia nelioita ja ympyroita lasten valittavaksi. Paatin hyodyntaa tilanteen ja toistin paljon muotoja (square, circle) ja lisaksi laskemista (nelja neliota ylos, nelja ympyraa alas) seka tietenkin vareja. Kielimuurista johtuen esimerkiksi nelioiden tai ympyroiden maara saattoi olla vaikea hahmottaa, seka se mihin ne kuuluu laittaa. Siitakin kuitenkin selvittiin ja suurin osa lapsista tykkasi selvasti tasta askartelusta! Itse toiminnan toteutimme siten, etta lapsi valitsi varin, mina laitoin liimaa toiselle puolelle ja lapsi laittoi kuvion mihin halusi. Mina ohjasin sen verran, etta ympyrat mustalle ja neliot keltaiselle. Lopuksi jokaisen omaan laivaan laitettiin lapsesta otettu Swarte Piet-kuva.

Lasten ohjaamista askartelussa

Valokuvaa vaille valmiita laivoja

Muita askarteluja Sinterklaasiin liittyen ovat oleet mm. kenka (hollantilaisilla lapsilla on tapana laittaa porkkana kenkaan Sinterklaasin hevoselle ja saada vastineeksi lahja) seka sakki johon liimattiin kuvia leluista, joita toivoisi Sinterklaasilta. Naista laitan kuvia myohemmin kun saan otettua :)

Sakkeja, joihin lapset liimasivat kuvia lahjatoiveistaan Sinterklaasille

Hollantilaisilla lapsilla on tapana laittaa porkkana kenkaan Sinterklaasin hevoselle ja saada vastineeksi lahja. Ensin lapset maalasivat kartongin, josta aikuinen sitten leikkasi ja taitteli valmiin kengan. Taittelu ei muuten ollut mikaan helpoin juttu!

Tyttojen ja poikien kengat

Sinterklaas & Zwarte Piet

Tata kirjoittaessani olen kipeana, joten keskittymiskyky ei ole parhaimmillaan. Siita syysta toimin tokerosti ja lainaan suoraan Wikipediasta mita aiheesta kirjoitetaan pieneksi avaukseksi, ennen kuin alan tuottamaan omaa tekstia:

Nimi Sinterklaas on hollantilainen mukaelma Pyhän Nikolauksen (Sint Nikolaas) nimestä. Hollantilaiset merimiehet toivat alkujaan mukanaan tiedon pyhän Nikolauksen jaloista teoista. Kun sitten 1400-luvulla Alankomaista tuli Espanjaan kuuluva alue, Nikolaus alkoi purjehtia sieltä käsin alusmaittensa alamaisia tervehtimään. Myöhemmin hänen nimensä muuntui muotoon Sinterklaas.
Hänen mukanaan kulki usein Zwarte Piet eli Musta Pekka, joka sulki tuhmat lapset säkkiin ja vei mukanaan Espanjaan. Tällä "uskomuksella" on juurensa keskiajan orjakulttuurissa, jolloin ainoat tummaihoiset olivat Espanjassa asuvia maurilaisorjia. Nikolaus taas oli parrakas pyhimys, jolla oli päällään papinkaapu ja joka ratsasti valkoisella hevosella. Aikoinaan hollantilaiset lapset jättivät puukenkäänsä Sinterklaasin hevoselle heinää, porkkanaa ja sokeripaloja. Zwarte Pietin tyhjennettyä kengät Sinterklaas täytti ne lahjoilla: kilteille lapsille lahjoja, tuhmille vitsakimppu.
Nykyisin piispanasuinen Sinterklaas purjehtii Espanjasta höyrylaivalla Alankomaihin marraskuun puolivälissä, eri vuosina eri kaupunkiin, jossa hänet otetaan juhlallisesti vastaan. Marraskuun lopulla ja joulukuun alussa Sinterklaas ja Zwarte Piet kiertävät Hollantia, kuten Suomessa tontut, seuraamassa lasten käytöstä.
Hollannissa lahjat jaetaan illalla 5. joulukuuta, Pyhän Nikolauksen muistopäivän aattona. Jouluaatto on tavallinen työpäivä ja joulupäivä kirkollinen juhlapäivä.

Lahes jokainen taalla kohtaamani henkilo on kertonut minulle Sinterklaasista ja Zwarte Pietista ja siita miten se jakaa tana paivana mielipiteita. Osa kokee sen olevan perinne, joka ei loukkaa ketaan. Osa taas kokee sen olevan hyvin rasistista ja loukkaavaa johtuen Zwarte Pietin mustasta ihonvarista ja sen orjuuteen liittyvasta historiasta.
Olen kuullut taman asian ja sen aiheuttamien erimielisyyksien aiheuttavan jopa vakivaltaisuuksia ja kuulin etta jotkut esimerkiksi haukkuvat ja pilkkaavat tummaihoisia ihmisia asiaan liittyen. Paivakodissa perinteesta pyritaan pitamaan kiinni, kuitenkin mahdollisuuksien mukaan loukkaamatta ketaan. Siksi esim ikkunamaalauksena meidan ryhmassamme on yksi musta Piet ja yksi Piet, jonka kasvoissa on eri vareja. Lapsista kuitenkin otettiin aiheeseen sopivat kuvat, joissa varina kasvoissa oli musta.

Kuvassa lasten askartelemia Sinterklaasin paahineita joiden takana ikkunassa Swarte Piet

Piet, jonka kasvot ei olekaan mustat, vaan siita loytyy eri vareja

Itse koen joutuneeni opiskelijana osittain haastavaan tilanteeseen, koska ymmarran todella hyvin miksi monet kokevat tallaisen toiminnan loukkaavana ja jopa rasistisena. Toisaalta ymmarran myos sen, etta perinteet ovat tarkeita ja niista halutaan pitaa kiinni. Olenkin siis paattanyt etta opin tasta kulttuurista, seuraan sita vieresta ja kunnioitan sita, osallistumatta sen suuremmin kuitenkaan itse. Esimerkiksi kieltaydyin pukeutumasta Zwarte Pietiksi itse, mutta tietenkin ohjaan lasten aiheeseen liittyvia askarteluita ja kunnioitan juhlaa muuten.

Ruoka paivakodissa

Yksi suurimpia eroavaisuuksia Hollannin ja Suomen valilla paivakodissa on mielestani ollut ruoka. Ensimmainen kohtaamiseni Hollantilaisen paivakotiruuan kanssa oli lounas ensimmaisena tyopaivana. Lapsille annettiin ensin muovimukit, joissa oli vahan vetta. Kun se oli juotu, kupit kerattiin pois ja tilalle annettiin lammin ruoka. Tama tuntui suomalaistytosta todella kummalliselta, kun oli tottunut etta ruoan kanssa saa juotavaa ja myos jalkeen, eika pelkastaan ennen. Ruoan pitaa siis antaa jaahtya varmasti tarpeeksi, koska itsestani tuntuisi hurjalta jos lapsi polttaisi suunsa, enka voisi antaa juotavaa helpottaakseni oloa, koska mukit on jo keratty pois. Tama on siis erilaista Suomeen verratuna. Toinen asia mista yllatyin, oli se, etta lapset oikeasti soivat valittamatta! Suomessa annetaan lammin ruoka ja salaatti ja leipa ja maito.. Ja silti monet lapset eivat haluaisi syoda mitaan. Taalla lapset soivat hyvalla ruokahalulla ruokaa, jonka ulkonako erosi suomalaisesta ruuasta melko paljon. Ensin mietin kuinkahan terveellista se mahtaa olla, kun ei ollut erillista salaattia, mutta olen huomannut,etta jokaisesta ruuasta loytyy kasviksia. Kypsennetyt kasvikset eivat taas kaikkiin suomalaislapseen uppoa. Tama on toki vain yksi paivakoti Hollannissa, eika kuulemma laheskaan kaikissa paikoissa tarjota edes lamminta lounasta, joten taman perusteella ei kannata liian voimakkaita mielipiteita ruveta muodostamaan :)

Tyypillinen paivakodin lounas jaahtymassa.
(Kuva vahan hassusti pain, en osaa talla koneella kaantaa..)

Ruoka saapuu tallaisissa paketeissa paivakodille. Kyseisessa laatikossa on kymmenen annosta ruokaa.

Aamupalla tarjotaan hedelmia, jotka joku ryhman tyontekija pilkkoo kulhoon. Tassakin lapsille ensin annetaan mukeissa vetta, ja kun muki on tyhja, taytetaan se kulhosta otetuilla hedelmilla. Mielestani on kiva etta tiskia saastetaan tarjoamalla hedelmat samasta mukista kuin vesi.

Aamupalahedelmat

Valipalaksi iltapaivalla on usein esim. maustekakun tyyppista makeahkoa leipaa, jonka paalle saatetaan laittaa myos voita. Muita vaihtoehtoja on esimerkiksi riisikakut tai leipa juuston/leikkeleen kanssa.

"Maustekakku/leipa"

Leipatikkuja. Naita tuntuu olevan keittiossa aina ja niita voi hakea esim ruuan/valipalan jalkiruoaksi

Pepernoten. Kasittaakseni tyypillinen hollantilainen herkku erityisesti Sinterklaasin aikaan

Leiden

Vaikka asuin Leidenissa vain yhden yon, on se kuitenkin tullut pikkuhiljaa tutummaksi, koska tyopaikkani sijaitsee edelleen siella. Alhaalla kuvia siita osasta Leidenia, missa minun ensin oli tarkoitus asua.

Nakyma huoneeni ikkunasta Leidenista. Ei nayta talvelta!

Ihanan syksyista

Vetta loytyy kanavien muodossa ihan joka paikasta, missa olen tahan asti ollut. Tykkaan!

Leidenissa eniten nahtavaa on mielestani ollut shoppailukadulla, shopping street. Siella on kauppoja laidasta laitaan, osa suomalaisillekin tuttuja. Myos ruokapaikkoja ja kahviloita loytyy paljon. Se on siis piiiiitka katu, joka on taynna erilaisia ja erikokoisia liikkeita. En ole tainnutkaan siita viela ottaa kuvaa, joten taytynee sellainen kayda nappaamassa joku paiva :)

Ensimmainen viikko

Nyt vasta esimmaista kertaa sain koneen kayttooni, ja tietenkaan tassa ei ole aakkostemme viimeisia kirjaimia, joten muokkailen sitten myohemmin...

Kaikki meni niiiiiiin hyvin!

Alku sujui ongelmitta. Lentokentalta selvisimme koneeseen ja koneesta lentokentalle ja vielapa matkalaukutkin loytyi Shcipholin kentalta helposti seuraamalla muita matkustajia. Kavimme Emman kanssa syomassa ja etsimme paikan josta pystyimme ostamaan kortit, joilla paasee matkustamaan julkisilla. Loysimme melko helposti junan Leideniin ja otimme sen. Meille kerrottiin etta julkisissa pitaa check in ja check out, mutta jalkimmainen osoittautui haasteeksi, koska emme ensin ymmartaneet, etta ulos mennessa piti valayttaa korttia vasta rakennuksesta poistuttaessa, eika junasta poistuttaessa. Lopulta tamakin meille selvisi ja loysimme hostimme Moniquen helposti.

Monique ajoi autolla siten, etta naimme missa tyopaikkamme sijaitsee ja vahan kaupunkia muutenkin. Hanen luonaan joimme kupit teeta ja menimme huoneisiimme hetkeksi rentoutumaan ennen kauppaostosten tekemista.

Kuva huoneestani Leidenissa

Kunnes...

Tahan asti kaikki oli siis sujunut hyvin, Leiden osoittautui tosi kauniiksi paikaksi ja uskoin, etta tulen viihtymaan hyvin. Ensimmainen mutta tuli kuitenkin jo ensimmaisena iltana, kun minulla alkoi olemaan hengitysoireita. Ajattelin etta se menee kylla ohi, mutta yolla oireet olivat jo niin pahat etta ne pitivat hereilla. Olin allerginen Moniquen kissalle! Lopulta jouduin hengittelemaan paa ulkona ikkunasta etta sai vahan hengitettya paremmin, ja tuntien valvomisen jalkeen nukuin loppuyon paa ikkunan vieressa ikkuna auki..
Aamulla kerroin Moniquelle ja han ihanasti heti rupesi etsimaan minulle vaihtoehtoista majoitusta. Sellainen loytyikin lopulta hanen kollegansa luota, mutta aluksi vain viikoksi. Sielta loysin itseni jo sunnuntai-iltana, jalleen vieraasta kaupungista, vieraan ihmisen luota. Tyomatkakin piteni.

Uusi hostini osoittautui kuitenkin mukavaksi ja tunne oli molemminpuolinen, kun jo parin paivan paasta han sanoi etta voin asua hanen luonaan koko jakson ajan. Han vain halusi ensin varmistua millainen ihminen olen ja miten hyvin tulemme keskenamme juttuun.

Ja sitten se tyo!

Eli ensimmaisena paivana saimme Emman kanssa valita, kumpi menee pienempien ryhmaan ja kumpi vahan isompien. Emma halusi menna pienemmille, joten menin isompien ryhmaan. Ensimmainen paiva meni ihan hyvin, lahinna tutustuen lapsiin ja paivakodin toimintaan seka muihin tyontekijoihin. Pari lapsista puhui hyvaa englantia, osa ymmarsi jonkun verran ja osa taas ei oikeastaan lainkaan. Kielimuureja siis loytyi, mutte ne eivat osoittautuneet juurikaan haasteeksi. Ensimmaisesta paivasta jai hyva fiilis.

Myohemmin viikolla tein lasten kanssa paljon askarteluja ja leikin heidan kanssaan. Muutaman paivan paasta paasin myos vaihtamaan vaippoja, mika piti siis ensin varmistaa johdolta,etta onko se ookoo kun olen opiskelijan roolissa. Myos kirjoja luin paljon, myos lapsille joiden kanssa meilla ei ollut yhteista kielta. Juttelin paljon tyontekijoiden kanssa eroista Suomen ja Hollannin valilla, niista kirjoitan enemman toisissa postauksissa.

Tassa paallimmaisia fiiliksia ensimmaisesta viikosta, vaikka nyt ollaan jo toisen viikon puolessa valissa tai oikeastaan loppupuolella... Jatkoa on kylla luvassa! Samoin kuvia lisailen tanne vahan myohemmin kun vaan ensin saan puhelimen tekemaan yhteistyota kanssani...

Lähtöä edeltävän illan tunnelmia

Huomenna lähtö Hollantiin!

Fiilikset vaihtelee oikeastaan innon ja kauhun välillä. Edessä on mulle ensimmäinen oikea ulkomaan reissu. Aikaisemmin oon käynyt Tallinnassa ja yhden päivän viettänyt Lontoossa. Nyt pakkasin siis ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikean matkalaukun, minkä ostin paria päivää aikaisemmin.

Päätin aloittaa pakkaamisen kengistä; lenkkarit, nilkkurit koroilla ja työkengät

Tuliaisiksi vien pari Mariskoolia (ja Pandan Suomi-suklaakonvehteja). Niiden pakkaaminen aiheutti eniten päänvaivaa.. Ruumassa on riski, että menee rikki, mutta käsimatkatavaroihin saa kaiketi ottaa vain yhden kassin ja mullahan on jo käsilaukku. Päädyin siis pakkaamaan Mariskoolit mahdollisimman hyvin ruumaan menevään matkalaukkuun, toinen fleece-ponchon sisään ja toinen fleece-hupparin sisään. Saa nähdä selviävätkö ehjänä perille! Ajatus on kuitenkin tärkein, eikö?

Käsimatkatavaroihin pakkasin vakutuuspaperit, koulupaperit, rahat, lääkkeet, pari varavaatetta, sekä tietenkin lompakon sisältäen passin ja lentolipun. Lisäksi sieltä löytyy tabletti, vara-akku, nenänliinoja, kalenteri, muistikirja.... Eli loppujen lopuksi vaikka mitä :)

Ensimmäinen matkalaukkuni ikinä, sain kaupan päälle matkalaukkuvyön, nyt pitäisi ainakin tunnistaa! :) Ja käsimatkatavaroihin käsilaukkuni